kiipeilykoulu.fi

Kategoria: koulutus

  • Kiipeilyn ohjaaja- ja kouluttajakoulutus Suomessa

    Kiipeilyn ohjaaja- ja kouluttajakoulutus Suomessa

    Suomen kiipeilyliitto ylläpitää kansallista koulutusjärjestelmää kiipeilyn ohjaajille ja kouluttajille. Kiipeilyliiton uudistettu koulutusjärjestelmä otetaan lopullisesti käyttöön vuodesta 2027. Koulutusjärjestelmä käsittää ohjaaja- ja kouluttajatasoja alkaen seinäkiipeilyn ohjaamisesta aina kallio- ja jääkiipeilyn opettamiseen pitkillä reiteillä. Osa koulutustasoista on sidottu kansainvälisen kiipeilyliiton (UIAA) normeihin,

    Suomen Urheilukiipeily ry ylläpitää erikseen kansallista varmistuskorttijärjestelmää. Varmistuskorttijärjestelmä on käytössä kaupallisissa kiipeilyhalleissa. Järjestelmä käsittää näyttökokeen perusteella myönnettävät kortit yläköysi- ja alaköysikiipeilyn harrastajille.

    Kiipeilyliiton uudistettu koulutusjärjestelmä on sidottu kansalliseen varmistuskorttijärjestelmään. Kansalliset varmistuskortit määrittävät osaamisvaatimukset Seinäkiipeilyohjaajan ja Seinäkiipeilykouluttajan kursseille osallistumiselle. Vastaavasti ohjaaja- tai kouluttajakoulutuksen suorittanut voi mm. vastaanottaa em. näyttökokeita.

    Kuvassa yllä esitetään uudistetun koulutusjärjestlmän polku Urheilukiipeilykouluttajaksi saakka.

    Ohjaaja- ja kouluttajapolku alkaa Seinäkiipeilyn ohjaajakoulutuksella (SKO), johon voi osallistua vähintään ”vihreän” varmistuskortin suorittaneet. Seinäkiipeilyn ohjaaja voi jatkaa joko Seinäkiipeilykouluttajaksi (SKK) tai Köysitoiminnanohjaajaksi (KTO).

    Seinäkiipeilykouluttaja opettaa myös alaköysikiipeilyä, ja koulutus vaatii SKO-koulutuksen lisäksi myös ”punaisen” varmistuskortin suorittamisen ja tarpeellisen harrastuneisuuden. KTO-koulutus laajentaa ohjaamista ulkokallioihin, ja käsittää mm. ankkureiden rakentamisen ja laskeutumisen sekä ongelmatilanteiden ratkaisua.

    UKK-koulutukseen osallistuminen vaatii, että kaikki muut osiot (SKO + SKK ja KTO) on suoritettu. Urheilukiipeilykouluttaja voi opettaa urheilukiipeilyä (pultatut reitit) sisällä ja ulkona.

    Urheilukiipeilykouluttajana voi jatkaa vielä Kalliokiipeilykouluttajaksi sekä Jääkiipeilyn ohjaajaksi ja kouluttajaksi.

    • Ohjaamisella tarkoitetaan yleisesti sellaista kiipeily- ja köysiaktiviteettien ohjaamista kiipeilyhalleissa ja kallioilla, jossa ohjaaja aktiivisesti osallistuu toimintaan ja varmistaa toiminnan turvallisuuden. Käytännössä ohjattu kiipeily on yläköysikiipeilyä.
    • Kouluttamisella tarkoitetaan osaamisen siirtoa, jossa pyrkimyksenä on  mahdollistaa osallistujien omatoiminen kiipeily koulutuksen jälkeen.
    • Valvonta käsittää toiminnan jonkinasteista seurantaa ja pyrkimystä havaita riskialtis toiminta. Valvontaan voi sisältyä ohjaamisen kaltaista neuvontaa, opastamista tai rajoittamista.
    • Näyttökokeiden vastaanotto voidaan nähdä valvonnan ja ohjaamisen välimuotona, jossa valvota kohdistuu rajattuun toimintaan ja tiettyä kriteeristöä vasten. Näyttökokeen vastaanottoon sisältyy myös koulutuksellinen piirre, koska hyväksytyn suorituksen myötä  mahdollistetaan osallistujan omatoiminen kiipeily.
    Kouluttaudu

    Lue lisää ohjaaja- ja kouluttajakoulutukseta Kiipeilyliiton sivuilla.

  • Harrastuksen aloittaminen

    Harrastuksen aloittaminen

    Kiipeilyharrastus aloitetaan nykyään pääsääntöisesti sisäseinällä, varsinkin jos sellainen löytyy paikkakunnalla. Jos sisäseinää ei ole, mutta paikallinen kiipeilyseura tai yrittäjä löytyy, voi myös osallistua näiden järjestämille kursseille ulkokallioilla. Suomessa ei ole vuoria, mutta toiset tutustuvat kiipeilyyn myös ulkomailla esim. vuoristovaelluksen tai vapaalaskun kautta.

    Boulderointi

    Helpoin tapa aloittaa kiipeilyharrastus on Boulderointi. Boulderointi sisäseinällä ei vaadi terveen itsesuojeluvaiston lisäksi erityisiä varmistamiseen liittyviä taitoja. Boulderointi sisäseinällä ei usein vaadi alkeiskurssia tai ajanvarausta, ja usein lajin voi aloittaa vuokrakengissä lyhyen opastuksen jälkeen. Ulkona boulderointi vaatii hieman enemmän perhtyneisyyttä sekä omia välineitä, kuten alastuloa varmistavan liikuteltavan patjan ns. ”pädin”. Ulkona boulderointiin suositellaan kurssin käymistä tai lajiin tutustumista ensin sisäseinällä. Kiipeilytekniikankin kannalta on hyvä saada ainakin lyhyt esittely kokeneelta kiipeilijältä. Boulderointiin pääsee alkuun myös kurssilla, jossa turvallisuuden lisäksi käsitellään kiipeilytekniikkaa ja kiipeilyn harjoittelun perusteita. Siinä missä boulderointiin sisäseinällä riittää usein paikalle saapuminen, ulkokallioilla on hyvä olla mukana lisäksi myös omat kiipeilykengät, aiemmin mainittu ”pädi” ja magnesiumpussi sormien kuivattamista varten (tai se kaveri, jolla nämä jo löytyy).

    Seinäkiipeily

    Seinäkiipeilyharrastus aloitetaan pääsääntöisesti yläköysikiipeilynä. Käytännössä omatoiminen seinäkiipeily vaatii aina koulutuksen, mutta kiipeilykokeilu ns. itsevarmistavilla laitteilla onnistuu yleensä boulderoinnin tapaan lyhyen opastuksen jälkeen. Helpoin tapa aloittaa harrastus on mennä paikallisen kiipeilyseinän tai seuran alkeiskurssille. Kurssi on lyhimmillään yhden illan mittainen, ja siinä opitaan turvallisen yläköysikiipeilyn alkeet. Kurssin aiheita ovat kiipeilyn lisäksi turvallisuusvälineet, köyden solmiminen sekä varmistaminen. Vasta kurssin ja hyväksytyn varmistuskokeen jälkeen pääsee yleensä kiipeilemään omatoimisesti sisäseinällä. Alaköysikiipeilyä varten löytyy jatkokursseja.

    Vuodesta 2015 on Suomessa ollut käytössä ns. ”varmistuskorttijärjestelmä”, johon kakki suurimmat Kiipeilyseinät ovat liittyneet. Varmistuskorttijärjestelmän puitteissa kiipeilijä suorittaa tietyt kriteerit täyttävän taitotestin ennen kiipeilyä seinällä. Varmistuskorttijärjestelmästä vastaa Suomen urheilukiipeily ry ( https://urheilukiipeily.fi/ )

    Kalliokiipeily

    Kalliokiipeily vastaa luonteeltaan seinäkiipeilyä. Samoja tekniikoita käytetään varmistamiseen ja kiipeilyyn, mutta sen lisäksi kiipeilijän täytyy itse tehdä köysien kiinnitykset kallioon, sekä arvioida olosuhteet ja ympäristön turvallisuuden. Luonnossa myös kalliolta tippuvat kivet täytyy huomioida ja jyrkänteen reunalla liikkuminen turvallisesti vaatii osaamista. Myös kalliokiipeily aloitetaan yläköysikiipeilykurssilla, tai erillisillä ”seinältä kalliolle”- kursseilla, niille jotka ovat jo kiivenneet sisäseinällä. Jatkokursseilla voi opetella alaköysikiipeilyä, luonnollisilla varmistuksilla kiipeämistä sekä pitkien reittien kiipeilyä ja kalliopelastusta.

    Suomen kiipeilyliitto ry ( http://climbing.fi ) ylläpitää koulutusärjestelmää, missä eri kurssien tietosisältöjä ja taitovaatimuksia määritellään. Useat kiipeilykerhot ja yrittäjät noudattavat näitä, mutta niitä saatetaan myös soveltaa ja räätälöidä.

    Jääkiipeily

    Suomessa voi harrastaa jääkiipeilyä, mikäli olosuhteet sen sallivat. Etelässä ei voi lämpimänä talvena välttämättä kiivetä jäätä ollenkaan, mutta pohjoisessa jääkipeily on yleensä mahdollista. Jääkiipeilyn kausi vaihtelee kelien mukaan, mutta sijoittuu usein marraskuun ja maaliskuun välille. Joitakin jääkiipeilyyn liittyviä palveluitakin on tarjolla, mutta pääosin jääkiipeilyyn siirrytään seinä- ja kalliokiipeilyn kautta. Jääkiipeily vaatii olosuhteiden ja ympäristön tuntemista. Näihin erityispiirteisiin keskittyminen on helpompaa, jos kiipeilyyn liittyvät perusasiat on jo tuttuja.

    Vuorikiipeily ja jäätikkökoulutukset

    Vaikka Suomessa ei ole vuoria, suomessa löytyy useita vuoristo-oppaita, jotka järejestävät vuorikiipeilyyn liittyviä koulutuksia sekä Suomessa että ulkomailla. Suomalaisiin vuoristo-oppaisiin voi tutustua sivustolla http://vuoristo-opas.fi

    Kiipeilypalvelun turvallisuus

    Kiipeilypalvelun tarjoaja vastaa palvelun turvallisuudesta, mutta myös osallistujalla on velvollisuuksia. Osallistujan tulee mm. noudattaa annettuja ohjeita, käyttää tarjottuja suojavarusteita sekä varmistaa oma vakuutusturvansa ja ilmoittaa etukäteen toimintaan mahdollisesti vaikuttavista sairauksista ja rajoitteista. Palveluntarjoajalla pitää olla riittävä koulutus ja osaaminen järjestämästään kiipeilypalvelusta. Turvatekniikan keskuksen sivuilla löytyy lisätietoa liikunta- ja ohjelmapalveluiden turvallisuudesta. ( https://tukes.fi/tuotteet-ja-palvelut/kuluttajille-tarjottavat-palvelut/ohjelma-ja-elamyspalvelut/kiipeily ).

  • Kuka opettaa kiipeilyä?

    Kuka opettaa kiipeilyä?

    Suomessa kiipeilyn harrastajia löytyy tänään koko maasta, mutta kuka opettaa kiipeilyä?

    Kiipeilykerhot ylläpitävät erilaisia junnutreenejä, harjoitusvuoroja ja kiipeilytiloja omilla paikkakunnillaan. Kiipeilykerhot ovat myös ne, jotka perinteisesti ovat pitäneet kiipeilykursseja sisäseinällä ja kalliolla. Useimmissa isommissa kaupungeissa on tänään kaupallisia kiipeilyseiniä, joissa järjestetään usein seinäkiipeilyn yhden illan kursseja. Viime vuosina ovat yleistyneet myös itsevarmistavat laitteet, joiden avulla kiipeilyä voi kokeilla omatoimisesti nopean opastuksen jälkeen. Yrittäjiltä ja seuroilta voi usein myös ostaa laskeuduttamista tai kiipeilykokeilua palveluna ohjaajan opastuksella.

    Kiipeilykerhojen kattojärjestö Suomen kiipeilyliitto ry ylläpitää koulutusjärjestelmää ohjaajille ja kouluttajille (www.climbing.fi). Tällä halutaan varmistaa riittävän pätevät ohjaajat jäsenkerhoissa (ja yrityksissä). Mikään laki ei suoranaisesti velvoita kiipeilyn ohjaajaa käymään tiettyjä kursseja, mutta kuluttajasuojalain nojalla laaditut ohjeet velvoittavat käytännössä ohjaajaa käymään jonkinlaista koulutusta. Jos olet asiakkaana epävarma, kysy ja selvitä millainen pätevyys ohjaajalla on. Alppimaissa ja esimerkiksi Ruotsissa ohjaajalta vaaditaan ihan lainkin nojalla kansainvälisiä pätevyyksiä, varsinkin vuoristossa, vyöryvaarallisilla alueilla ja jäätiköllä liikuttaessa. Alla esitellään yleisimmät ohjaajapätevyydet Suomessa 2020.

    Kiipeilyn ohjaaminen ja opettaminen on monesti kuluttajapalvelu, jota koskevaa lainsäädäntöä palveluntarjoajan tulee noudattaa. Turvatekniikan keskus (TUKES) ylläpitää ohjeistusta kulutuspalveluiden turvallisuudesta. https://tukes.fi/kulutuspalvelujen-turvallisuus

    Suomen Urheilykiipeily ry ( https://urheilukiipeily.fi ) ylläpitää jäsenhalleissaan erillistä koulutusjärjestelmää hallivalvojille.

    UIAA SCI (Sport Climbing Instructor)

    UIAA Sport Climbing Istructor (SCI) on kansainvälisen kiipeilyliiton määrittelemä minimitaso urheilukiipeilykouluttajille.

    UIAA RCI (Rock climbing instructor)

    UIAA Rock Climbing Instructor (RCI) on kansainvälisen kiipeilyliiton määrittelemä minimitaso kalliokiipeilykouluttajille.

    Useat kansallisten kiipeilyliittojen koulutusjärjestelmät noudattavat RCI- tasolle asetettuja vaatimuksia. UIAA auditoi koulutusjärjestelmän säännöllisesti. UIAA SCI tai RCI tarkoittaa, että ohjaaja on suorittanut jonkin kansallisen ohjaajakoulutuksen, joka noudattaa UIAA SCI tai RCI- tasolle asetettuja vaatimuksia. Yleensä tämän merkkinä ohjaajakortissa saa käyttää UIAA SCI tai RCI merkintää. Eri kansallisissa koulutuksissa voi kuitenkin olla myös eroja, huomioiden erityiset paikalliset vaatimukset. Suomessa löytyy ainakin ohjaajia, jotka ovat suorittaneet RCI- tasoisen koulutuksen Ruotsissa. Suomessa nämä pätevyydet on yleisesti hyväksytty Kiipeilyliiton koulutusvaliokunnan päätöksellä Suomalaista vastaavaksi. Lisätiedot: http://www.theuiaa.org https://bergsport.se

    UIAGM (Kansainvälinen vuoristo-opas)

    UIAGM-oppaita ei kouluteta Suomessa, mutta monet Suomalaiset ovat käyneet Ruotsissa suorittamassa tämän tutkinnon. Muutamat Suomalaiset ovat suorittaneet tämän tutkinnon myös muissa maissa. UIAGM-opas opettaa kalliokiipeilyn lisäksi kaikkea vuoristoissa tapahtuvaa kiipeilyä ja myös jäätikkö- ja hiihtovaellusta sekä vapaalaskua. Ohjattu jäätikkövaellus tai jäätikkökoulutus ovat esimerkkejä toiminnoista, joihin tavallisesti vaaditaan UIAGM-opas. Lisätiedot: http://www.sbo.nu http://www.vuoristo-opas.fi