Ennen vuotta 2019 harva kiipeilijä tiesi, että yksi Helsingin korkeimmista kiipeilykallioista sijaitsee vain muutama sata metriä Mellunmäen metroasemalta. Kallio ei löytynyt kiipeilyoppaista, eikä nykyisistä verkkopalveluistakaan. Harva kiipeilijä tuntui tietävän koko kallion olemassaolosta.
Kallio esiintyi jo vuonna 1994 Leo Määttälän kokoamassa luettelossa suomen kiipeilykallioista, jossa kalliolla kuvattiin olevan joitakin yläköysi- ja boulder- reittejä. Helsingin kaupungin liikuntaviraston tiedetään järjestäneen kalliolla laskeutumista ja mahdollisesti myös kiipeilykokeiluja 2000- luvun alussa, mutta kiipeilijöiltä kallio tuntuu jääneen unholaan.
Vuonna 2008 Naulakalliolla tehtiin pientä kiipeilyllistä kehitystyötä. Paikalta löytyi silloin muutamia vanhoja ankkuripisteitä kallion päällä, sekä erinäisiä porahakoja muutamissa kohdissa reunoilla. Varsinaisia reittejä ilmeisesti ei oltu kalliolla juuri kiivetty mahdollisia yläköysinousuja lukuun ottamatta. Vaikka kallio ensi näkemältä näytti rumalta, likaiselta ja räjäytetyltä, löytyi kallion yläosasta myös hienoa graniittia. Alussa reittipotentiaalia ei pidetty erityisen suurena, ja osa mahdollisista reiteistä tuntuivat hieman epäsuhtaisilta. Kalliolle kiivettiin silloin muutama reitti, ja jo vuodesta 2008 pulttilinja on koristanut kallion keskiosaa.
Kallion päälle asennettiin vuonna 2008 useita yläankkureita, ja joitakin pultteja. Kuvassa punaisella viivalla kuvattu reitti on liimapultein varustettu ”Esquela de los perritos”. Pulttilinjasta vasemman kautta samalle ankkurille päättyvä linja on alun perin sekavarmisteisena kiivetty ”El Perro” Sekavarmisteinen reitti on myöhemmin pultattu kokonaan. Näiden reittien vasemmalla puolella sijaitsevaan isompaan halkeamaan on kiivetty myös luonnollisilla varmistettava reitti ”Veripalvelu”, joka on myöhemmin pultattu. Kovin paljon toistoja nämä reitit eivät liene saaneet ennen vuotta 2019. Vuonna 2018 kallio löydettiin uudelleen, kehitystä jatkettiin, ja kalliolle kiivettiin useita uusia reittejä ja variaatioita ja asennetttiin pultteja. 2010- luvulla asennettu kaide kallion reunalla saattaa hieman vaikeuttaa yläankkureihin pääsyä yläkautta, ja lienee tehnyt myös laskeutumisen hankalaksi.
Salakallion tarina päättyi keväälllä 2019, kun Kiipeilylehdessä julkaistiin artikkeli Naulakalliosta, ja kallio reitteineen lisättiin kiipeilyoppasisiin ja nettipalveluihin. Tämäkin, alun perin 2013 kirjoitettu artikkeli tuntemattomasta salakalliosta päivitettiin 9.8.2019.